Terppa.
Tämä viikko oli kyllä täynnä kivaa ja actionia
vaikka välillä meinas mennä usko.
Mutta hyvä fiilis!
Maanantaina kävin luovuttamassa verta.
Palkitsin siitä itseni käymällä lounasbuffetissa Asian Diamondissa.
Buffet ei sillä kertaa ollu mikään erikoinen ja huippuhyvä,
toisin kun netistä luin että jonain päivänä oli ollut aivan loistava valikoima
ja hyviä makuja. Ehkä niilläki on päivissä laatueroja…
Sen jälkeen hain postista Huuto.netistä huudetut uudet punaiset converset!!!
Ne on hianot, awws.
Netistä löytyi myös idea valkoisten consujen värjäämisestä
joten seuraavaksi metsästän sellaisia, haluan petroolit converset!
Lisäksi postista tuli My Fitness Coach Club -pleikkapeli,
jonka kanssa oon päässy treenaamaan kotona!
Tykkään siitä, se koukuttaa ja motivoi ja kehitystään voi seurata.
Ehkä tilaan joskus lisää näitä treenipelejä jos tuo alkaa käydä ykstoikkoseksi.
Tiistaina pääsin sitte yllätyskeikalle piirustusmalliksi.
Oisin kyllä halunnu piirtää ite kun syksyllä kerennyt viimeksi
mutta sitten ei olis ollu kellään mallia!
Hitaasti meni neljä tuntia istuessa ja lehtiä lukiessa,
mutta kyllähän illasta hyvän rahan sai.
Keskiviikko meni sitten niitä saaturin apurahahakemuksia vääntäessä.
Meinas välillä mennä niin usko ja tulla tippa linssiin
mutta sain henkistä tukea ja neuvoja EP liiton toimistolta,
joten perjantaiaamuun mennessä kaikki työryhmät oli hyväksyny sen
ja laput lähti postiin.
Siinä sivussa kirjottelin itelleki hiukan kesätyörahaa, katotaan miten käy.
Torstaina pääsin vihdoin parturiin ja puolet lähti pois ja sävy vaaleni hiukan.
Keveä olo ja monipuolisen laittamisen mahollisuudet tässä pörrössä on, tykkään!
Kattoo ny kuin pian saa taas olla leikkauttamassa kuosiin, sehän näis lyhyissä on…
Perjantaina Esa oli jo kolmelta kotona, joten käytiin tsekkaan food&life expo.
Sieltä tarttuki mukaan pari pulloa mehua ja valkosipuli-levitettä
ja liittymiskuponki lähiruokarinkiin. Kuullostaa hienolta idealta!
Sen jälkeen haettiin primasta ruokaa ja pari leffaa
ja illalla sitten pitkästä aikaa Esa teki superhyviä lättyjään,
ne on superia, täytteenä kermavaahto, hillo, jäde ja saksanpähkinärouhe.
Ja leffana Woody Allenin Midnight in Paris. ihana hömppä.
Päätettiin myös tehdä mun huhtikuun valmistujaislomareissu Ruotsiin.
Ainakin Tukholmaan shoppaileen ja juhlimaan,
jos saadaan auto, käydään myös Esan sukulaisissa Etelä-Ruotsissa.
Ah, käytän kaikki rahani New Yorkerilla ja pikku kirppiksissä!
Toivottavasti Magnuksella on aikaa hostata ja juhlia meidän kanssa.
Vaikka yhtä juhlaa ja säpinää tää elämä onkin vaikken mä ketään nää.
Oon aika erakoitunut nykyään, puuhaa on koko ajan, joskus yritän soitella jolleki.
Mut miksi sen pitää olla aina minä joka soittelee?
Enkä mä viitti olla riippakivenä jos jotku ei halua olla ystäviä enää…
Surin hetken sitä ettei musta koskaan tuu kummia eikä kaasoa
koska en oo kenenkään paras ystävä.
Mutta sitten muistin että musta tulee joskus vaimo ja äiti.
Ne on superparempia titteleitä kuin noi perintöprinsessasijat!!! :)
Kaikenlaista. Yhdessä viikossa.
Elämä elää ja rullaa ja rönsyilee.
Mä vaan nautin sen virrassa, Esan kainalossa.
Jospa mua ei ihan kokonaan unohdettaisi, sekin riittää.
Syyskuussa on seuraava näyttely Oulaisissa, 4.-30.9. Kätsän kans.
Pitää kesä duunaa sinne jotain jännää ja innostavaa.
Oon tän illan yksin kotona. Reenasin ja kävin saunassa.
Tuntuu ihanalta kun tukan saa pörröttämällä kuivaksi.
Ennen märkä paksu letti valui märkänä selässä vielä nukkumaan mennessäkin.
Mä yritän keventää elämää henkisesti ja fyysisesti.
Aloitin tukasta, jatkan mahasta.
Mieli kevenee kesää kohti, kunhan valmistuis ja elämä jatkuis.
Mua harmittaa edelleen kun hukkasin sen elämänavain-kaulakorun Budassa.
Se oli hienoin enkä oo löytäny kivempaa.
Jos joskus löydätte jostain keltti-tyylisen avainriipuksen, let me know.
Tai ostakaa ja diilatkaa mulle kalliimmalla, heh!
Haluaisin löytää uuden amuletin, tai ehkä joku päivä ostan jonkun erilaisen.
Aattelin juoda punaviiniä, maalata ja kattoa taide-elokuvan.
Esa on laneissa. Mä oon omassa maailmassa.
Tuurin galleria kaipais mun duuneja, pitäs vaan maalata.
Maalata vaan jotain ja sit maalata se uudestaan.
Työstää, löytää, oivaltaa, luoda, tehdä töitä sen eteen.
Taiteilija on kuin kullankaivaja joka louhii ja louhii,
ehkä kuukausia löytämättä mitään,
ja sitten yhtenä päivänä vain kosauttaa kultasuoneen
ja siinä se on, masterpiece, vihdoinkin.
Se vaatii työtä, unettomia öitä ja uskoa
mutta sitten joskus se palkitaan.
Katsoja antaa kultapalalle arvon,
ehkä jopa sellaisen arvon että hän haluaa sen omakseen.
Nyt olen runoillut tarpeeksi,
tekin varmaan ihan läkähdytte ja lähdette lentoon!
Hyvää lauantai-iltaa kaikille sinne ja tuonne.
Rakkautta,
Wuokko
Wuokko in Wonderland 