Terppa.
Päivät ovat olleet tällä viikolla melko tyhjiä,
vain muutama palaveri ja työvuoro siellä täällä, keikkoja, muistutuksia,
muttei kolmea iltaa putkeen Rocky Horroria.
The Rocky Horror show oli hieno ja vaikuttava projekti.
Se villitsi ja vapautti sekä yleisön että sen tekijät.
Kaiholla varmasti jäi jokainen katsoja kaipaamaan lisää hetkiä
jolloin voisi pukeutua verkkosukkiin ja huudella ja tanssia teatterissa.
Minulla oli hauskaa soku09-ryhmäläisten kanssa,
niinkuin silloin kun he aloittivat koulun ja hengattiin niiden kanssa,
oikein mukavia ihmisiä ja oli hauskaa tehdä projektia yhdessä.
Välillä meinasi turhauttaa joidenkin avustajien jatkuvat poissaolot
ja siitä johtuva tanssien ja kohtausten paikkojen muutokset.
Mutta viimeisellä harjoitusviikolla kuviot saatiin kasaan ihan kiitettävästi,
itse olisin kaivannut hiomiseen vielä yhden viikon, mutta…
ensi-ilta koputti ovella ja ohjaaja ja koreografi vain sanoivat että
”hyvä on, esitetään!”
Rocky Horror oli roisi ja hauska esitys, jossa sai laittaa itsensä likoon
ja hauskuutella ja eläytyä mistään välittämättä.
Minkäänlaiset tempaukset ihmeasuissa jossain torilla eivät
varmasti enää hetkauta.
Kotoakin tuli toive että voisin pitää sitä rooliasua joskus iltaisinkin.
Ehkä, pitäisi vain nyt pestä ne kaikki ensin.
Hopeahilettä löytyy sukista varmaan vielä juhannuksenakin.
Nyt olen sitten koittanut syventyä opparin pariin.
Koittanut kohdistaa kaikki ajatukseni siihen ja työstää päättävisesti.
Kun aineistoa teoriaan ei löytynyt, rupesin kirjoittamaan apurahahakemuksia.
Se runoilu olikin huomattavasti jouhevampaa ja luontevampaa.
Mutta kyllä minä tuolle opparillekin näytän vielä.
Se on ihan tässä käden ulottuvissa, se vaan pitää saada rullaamaan.
Kulttuurirahastojen haku loppuu 10.2. !
Onhan tässä vähän kiire jo.
Haen kivoja tonttuja omaan taiteelliseen työskentelyyn ja syksyn näyttelyyn
sekä senaatintori-tapahtuman näyttelytyöryhmälle.
Onneksi minulla on paras apu,
nainen joka on istunut maakuntarahaston valitsijakunnassa kuusi vuotta.
Eiköhän ne tärppää!
Yleinen elämänolotilanne on kuin olis kokoajan muurahaisia housuissa.
Haluan saada äkkiä koulun pakettiin ja senaatintori-tapahtuman hyvin hoidettua.
Sitten tulis se kesä, aion vaan lekotella parvekepuutarhassa ja maalata.
Syksyllä on sitten seuraava näyttely Kätsän kanssa Oulaisissa.
Yritän olla suunnittelematta kesää liikaa, tai tulevaa aikaa yleensäkin.
Mietiskelen sitä alitajuisesti ihan turhia… äh.
Tänään on opparin aiheena olevan Laitakaupungin orkesterin keikka rytmiksellä.
Käyn fiilistelemässä uutta musaa ja otan vähän kuvia.
Jospa tää kevät tästä kuluisi ja saisin hommat tehtyä ja ja…
Niin, elämä jatkuu.
Hengitä syvään.
Katsele taivasta, haistele kukkia. Ole.
Rakkautta ja sielunrauhaa kaikille,
Wuokko
Wuokko in Wonderland 