Takaisin arkeen -yritys, mutta mihin arkeen?

Ciao.

Näyttelynavajaisbileet perjantaina oli menestys.
Paikalla oli paljon Seinäjoen silmää tekeviä
ja vanhat patut tulivat esittäytymään ja kehumaan töitä.
Kaksi työtä varattiin heti, toki sukulaisten toimesta mutta mikä jottei!
Myös näyttely-kumppaniltani Ollilta varattiin kaksi isoa työtä!
Tarjoilut by mama olivat hyvät ja neljä tonkkaa viiniä hurahti nopeasti.
Onneksi Pohjalaisen taiteilijaliiton näyttelyn puolelta löytyi vielä boolia.
Puoli yhdeksän aikaan sitten lauma humalaisia nuoresta vaariin hoippui Stilliin läpsimään käsiä irkkumusan tahtiin… Hieno ilta.

Viikonloppu oltiin Esan kanssa kuin kunnon pariskunnat.
Haettiin kiinalaista ja katottiin leffoja, pyykättiin, lenkkeiltiin ja tehtiin pizzaa.
Ja kaikkea muuta siinä välissä.
Maanantai sitten hyppäsi silmille kaikessa karmeudessaan
ja tässä sitä vieläkin ollaan;
istumassa sohvalla ja ihmettelemässä että mitähän sitä nyt tekisi?

Kouluhommat pitäisi saada rullaamaan, apurahat tiskiin ja neulehommat käyntiin.
Tanssikurssilla ma-iltana edettiin jo foxiin ja Esa oli oikein tyytyväinen kehitykseensä.
Vettä sataa ja tuntuu että kaikki tökkii.
Tekee mieli istua sisällä, neuloa ja askarrella ja syödä suklaata.
Se meinaa vain sitä että syksy on saapunut.
Mutta pakko tässä on pitää ittensä aktiivisena, hakia töitä ja miettiä opparia.
Jospa nämä kaikki tästä selkiintyisi tavallaan.

Lotossakin tuli lauantaina 4 oikein. 12 euroa puokkiin.

Hampaat puhdistettiin tänään taas.
Kai se on 20€:n arvoinen palvelus sitten, ihanaa.
Huomenna mulla ei ole krapulaa, joten shoppailen syysvaatteita, lankoja
ja pientä krääsää mobilen tekemiseen.
Lauantaina ois ne tuparitkin…
mutta se on jo toinen tarina.

Rakkautta,
Wuokko

 

Ylihuomenna avajaishuuma, sitte tämäkin puserrus on ohi

Terppa.

Tässä on jo yli kolme viikkoa oltu Suomessa!
Ja nyt lakkaan laskemasta sitä. Lupaan.
Kolme viikkoa on ankarasti puserrettu näyttelyä läjään
ja siinä väleissä yrittäny miettiä kouluasioita ja nähdä ihmisiä.
Toissapäivänä pidettiin jopa eka leffailta Esan kanssa.
Eilen tein puuhailujen välissä pannacottaa ja katottiin Sinkkuelämää jakso.
Ens viikollä mä rupeen neulomaan, ja ne rästikurssit…

Tänään hain kolme työtä kehystyksestä.
Esa koitti vieressä solkottaa että upeita on,
mutta oma olo on ollut koko päivän ihan turta ja ankea ettei innostanut.
Alkaa pieni burnout kolkutella ja turtuminen omiin töihin,
ei niissä näe oikein mitään enää eikä ne näytä edes miltään.
Todella turhauttava olo…
mutta jospa tämä tästä tasottus ja pe-iltana ois ihan ok fiilis.

Eihän tämä mikään maailmanloppu ole, yks näyttely,
jonka kuka tahansa melkein voi pitää jos tuntuu.
Vaikka eihän ne sinne ihan ketä tahansa ota mutta siis. nojoo.

Kummallista miten tälläsella itsetunnolla saa tehtyä tämmösiä asioita.
Mutten ois tehny jos Esa ja Olli ei ois koko ajan kehunu ja tsempannu.
Myös äiteen tuki ja innostus on kantanut, se on jo suunnitellut seuraavaa näyttelyä Oulaisiin, mun ja kätsän yhteisnäyttely. Siihen kyllä menee muutama vuosi taas..
Ehkä mun ois aika alkaa vaan oikeesti uskoo itteeni.
Ja ihmiset saa aina tehä virheitä ja kokeilla, ja yrittää uudestaan jos tuntuu.
Eihän tämä ole kun elämää, ainutlaatuista, katoavaa joka sekuntti.

Mulle tämä matka on ollut jo voitto, koko vuosi, kesä
ja nyt tämä syksy. Näyttely ja koulu pakettiin.
Kyllä mä pystyn mihin vaan tän kaiken jälkeen.

Saatte vielä nähdä te kaikki, kyllä vaan.
UGH saatana !!!

Takas sorvin ääreen siis.. kyllä tämä tästä,

Wuokko

Seinäjoki on tuntunut hektisen kesän jälkeen ihan hyvältä

Terppa.

Suomettumista on takana jo yli viikko!
Ei tässä mitään ihmeellisiä tuskia ole ollut,
pari ekaa päivää yksin ei oikein tiennyt miten päin olis ollut
mutta sitten kun Esakin kotiutui reissuilta niin lempeä arki saattoi alkaa.
Kaipaan hetkittäin hyviä ystäviä jotka jäi ja CS-bileitä
ja Budapestin kauniita rakennuksia, Tonavaa, Balatonia, kauppahallia…

Kaikki ajatukset on nyt näyttelyn tekemisessä, töiden valmiiksi saamisessa.
Pari päivää vielä tällä viikolla ja ens viikon lopulla töitä pitäs saada jo kehystykseen.
Taiteilun välissä olen koittanut rääpiä kasaan koulun rästihommia
muttei jotenkin oikein aivokapasiteetti riitä aina.
Opparin aihe ei tunnu ilmiintyvän millään ja moodle on kaukainen maa.

Elämässä on siis tällä hetkellä aika paljon vahvaa taustahälinää
niin tuntuu ettei pysty oikeesti ollenkaan rauhoittumaan nyt.
Ehkä sen joskus saa pois.
Jos sais tämän koulun tästä hyvissä ajoin pakettiin
niin sitten voisin vähän aikaa vaan hengähtää ja fiilistellä elämää
että mitähän sitä seuraavaksi rupiais..
Maanantaina me mennään Esan kanssa lavatanssikurssille!
Rupiaa nuita häitä olemaan niin mahottomasti joka kesä että jospa ny vähän.
Ja onhan ne omat häätkin sitten joskus tuolla jossain.

Hässäkkä-syksy pyörii ja mun on pakko pysyä sen mukana.
Nyt pitää rypistää ja puristaa ja tsempata, kyllä se tästä.
Ja jos tuntuu ettei hommat oo paketissa marraskuun lopulla niin sitte ei oo.
Helmikuukin on ihan jees.
Kunhan en mitenkään duunaa itteeni hengiltä ja jätä puolivalmista valmiina.
On sitten loppuelämä aikaa puuhailla muuta kun tää opiskeluaika on ohi.

Tää syksy tulee menemään niin nopeesti ettei sitä varmaan sitten edes tajua.
Nyt on pakko pitää kaikki ajatukset tuossa näyttelyssä ja hoitaa se kunnialla.
Tervetuloa siis katselemaan työn hedelmiä Seinäjoen Taidehalliin 16.9.-16.10.
Yritän päivitellä blogia vähän aktiivisemmin aina kun vapaa-aikaa liikenee..

syyssuukkoja,
Wuokko

Uuden musiikin löytöretkiä opparin sivupoluilla

Tsau.

Jos jotain tältä kesältä jää käteen
niin paljon uusia bändejä Sziget- ja Balaton-hupparien lisäksi!
Näitä tulee varmasti vielä kesän aikana listaan,
bändien etsiminen on siis kuulunut toimenkuvaani muutaman viikon.
Viimoisia kiinnityksiä festareille siis etsitään.
Ens viikolla alottaa myös edelliskesän assari,
katotaan jos meininki lisääntyis,
toivon mukaan ei vähenny ainakaan.

Tähän iloisen pirskahtelevaan ja kuumaan perjantai-iltaan
heitän teille muutamia ihania bändejä vaikka Spotifystä kuunneltavaksi!
siis jos sattuu jollekin muullekki olemaan uusia,
voihan olla taas että moon vaan sata vuotta myöhässä…

The Wombats
– iloista tanssittavaa rokkipoppia, diidii

Everything Everything
– hiimailevan seksikästä electro-poppia, um umm

Anima Sound System
– konemeininkiä, muutamia mukevia biisejä löytyy, dubdubdubdubbbbb

Chapel Club
– kitaroiden kirjomaa fiilistely-indierockia, nak nak däng

Wild Beasts
– yks ykkösfiilistely tällä hetkellä, nam! mukavan rentoo maalailevan säkenöivää indiä, baaaabyyyy!

Tunng
– leppoisaa, kivaa soundimaailmaa

Uusien bändien metsästäjien kannattaa tsekata
Szigetin ja Glastonburyn artistilistaa ja lyödä ne spodifaihin.
Huippua! Kumpa voisin olla kaikkialla.

Nää paikalliset pullamössösämpylät on aika tuhtia,
varsinki jos on ollu jonku asteen karppaaja Suomessa.
Budjettilovien takia yritän etsiä tosiaan nyt halpoja ruokavaihtoehtoja.
Ruokaremontti ja painonpudotus jatkukoon sitten syksyllä taas.
Näyttelynavajaisten jälkeen aion myös hakia töitä
ja yrittää saada sen opparin jostain läjään.
Tällä hetkellä kuvittelisin itseni valmistuvan helmikuussa.
Ellei se aihe nyt pomppaa silmille tässä kesän aikana.
Oishan se ihana valmistua muiden sokujen kanssa yhdessä
mutta näyttää jotenkin mahdottomalta mun aikatauluihin tällä hetkellä…

Aika kuluu, aika näyttää, aika antaa ymmärtää.
Mä elän tän huolettoman kesän nyt ensin,
ressataan sitte muita juttuja myöhemmin…

Rakkaudesta uuteen kotiin

Hei,
tässä sitä nyt ollaan.
Uuden kodin kolmas aamu.

Esa lähti yhdeksäksi kouluun,
en saanut enää unta joten nousin ylös.

On ihanaa istuskella rauhassa keittiön pöydän ääressä,
kuunnella jääkaapin porinaa ja lorinaa,
siemailla teetä ja selata uusinta Imagea.

Aurinko hilpeilee pienen yksiön kokoisella parvekkeellamme,
siellä on jo koottuna soma pieni pöytä ja kaksi tuolia,
toisella puolella on jonkin verran laatikoita ja mattoja
menossa jonnekin kuhan tästä kerkiäis saada sisälläkin olevat järjestykseen.

Tiskikoneen äänestä pidän erityisesti.
Siinä se porskuttaa ja voidaan rauhassa katsella Master Chefiä.
Kummankaan ei tarvi huhkia tiskaamassa.

Vaatehuoneessa voi tanssia
ja majoittaa ylähyllyille pari pientä kaveria.
Loput kymmenen jaetaan olohuoneen ja työhuoneen lattioille.
Tupareita odotellessa.

Jääkaapin ovessa on pieni liitutaulu.
Siinä luki ”Onnea uuteen kotiin =)” kun muutimme.
Meillä on kyllä loistava vuokranantaja!
Pitäisi joku päivä leipoa ja kutsua hänet kahville.
Ei tarvi kuin huutaa parvekkeelta,
hän kun muutti poikansa kanssa viereiseen taloon.

Tänään lähdetään vihdoin Kauhavan tätille illalliselle.
On meitä sielläki jo odotettu.
Miksei, Esa loistaa rinnallani minne ikinä meneekin.

Jos en niin paljon luottaisi ettei tarvitse edes ajatella ikinä,
niin ehkä joskus ajattelisin sitä kun se jossain menee,
naispuolisella ystävällä Vaasassa yökylässä tai Lapissa viikon juhlimassa,
puhuu kaikki miehet politiikallaan ja huumorillaan kavereikseen
ja illan päätteeksi laulaa karaokessa kaikki naiset tainnoksiin.
Onhan se aikamoinen, hieno mies niinkuin kaikki aina sanoo.

Ulkona on sää kuin tuleva morsian.
Jos sitä vähän laittelisi tavaroita paikoilleen
ja lähtisi ulkoilemaan kirjastoa kohden,
hakisi postin laatikosta ja tervehtisi samalla naapurin mummoa.
Se kutsui meidät jo johonkin talon kokoukseen,
kyllä me tullaan, me sanottiin,
varmasti tullaan!

Muuttaminen vaatii fyysisiä, usein myös henkisiä voimavaroja

Ei muuttaminen ole mitään simppeliä puuhaa.
Varsinkaan jos omistaa muistoja ja harrastuksia,
paloja eletystä elämästä.

Pieneen yksiööni on reippaan vuoden aika kertynyt paljon tavaraa.
Joku tuntematon voisi tuon muuttokuormani nähdessään
kuvitella sen olevan menossa kaatopaikalle.

– minulla nyt sattuu olemaan paljon harrastuksia ja mielitekoja.

Muuttaessa on hyvä käydä läpi omaisuuttaan.
Kertyneitä ”turhuuksia” ei kannata raahata mukanaan uuteen elämään.
Paperit vailla ideaa roskiin,
käyttämättömät vaatteet kirppikselle tai jonnekin.
Muistella ja unohtaa.

Aarteita ja aatteita,
tämä oli minun ensimmäinen öljyvärimaalaukseni 7. luokalla,
tämän poltetun levyn sain kerran yhdeltä kivalta pojalta,
tässä valokuvakehyksessä oli joskus minun ja exäni kuva
tässä kuvassa on ystävä, jolle olin kerran hyvin rakas,
minulle hän on edelleen.

Muuttaminen ja tavaroiden läpikäyminen voi olla joskus rankkaa.
Olemme keränneet elämän tauluumme niin paljon kuvia
maalanneet päälle uusia
ja kirjoittaneet kehyksien tarinat uusiksi.
Uusi alku uudessa asunnossa jännittää ja pelottaa
jospa tästä urakasta nyt joskus selviäisi.

Elämä on matkailua,
sivujen kääntämistä,
muistojen talletusta,
– muuttamista ja muuttumista.

Ennen kaikkea se on oppimista itsestämme,
kasvamista kohti unelmiamme.

Pari pussia roskia vietävänä,
vielä keittiö ja vaatekomero laatikoihin,
tyhjä seinä katselee minua surullisena,
nytkö sinä aiot mennä?

Mutta se ihana ajatus,
että saan muuttaa rakkaani kanssa saman katon alle,
suudella joka aamu tuota poskea
ja joka ilta päivän uuvuttamana siihen kainaloon nukahtaa,
se ajatus saa minut jaksamaan tämän läpi.

Kuulkaa, sata villakoiraa
nyt on aika etsiä uusi koti!
Kyllä minä sitten siellä uudessa asunnossa
muistan imuroida myös sängyn alta
kun yks ukko seisoo vieressä ja vahtii.

Your anniversary with Esa Herrala Saturday,
sanoo facebook kera sydämen.
Kiitos paljon muistuttamisesta, toveri,
se on hieno päivä se.
Ja sunnuntai vielä parempi
kun muutetaan.

Muutetaan. Muutto.
Se on paljon ja samalla ei nyt sen kummempaa.
Minulle se on paljon, enemmän kuin ennen.

Ensi viikosta etiäpäin,
tervetuloa saunomaan ja kahvittelemaan rakkauden taloon, ystävät!

Upea maanantai sisältää aurinkoa ja sen vuokrasopparin!

Hey Hey,

paljon tapahtuu lyhyessä ajassa,
asiat vellovat laidasta laitaan
ja hakevat paikkaansa maailmankulussa

haaveita lannistetaan hetkeksi
mutta ne eivät koskaan katoa

Juuri sen hetken jälkeen
kun huuto.netissä sulkeutui prätkähiiri-figuurien kohde
enkä edes kerennyt huutaa vielä,
saimme Esan kanssa puhelun että
unelmiemme kämppä on maaliskuun lopussa meidän! <3

Se on vallan ihana asunto,
kotoisa kolmio saunalla, asunnon levyisellä parvekkeella
ja tiskikoneella, kaikki pinnat uusittu kaksi vuotta sitten.
Sinne saan syksyllä työhuoneen/studion
ja ihanan yhteisen pesän rakkaani kanssa.
Saunailtoja, poikien iltoja, peli-iltoja,
tyttöjen iltoja ja hyvää ruokaa
ja onnen kyyneleitä.

Yhtä paljon kun odotan Budapestin aikaani,
odotan jo syksyä että päästään se laittamaan oikeesti kuosiin
ja vain nauttimaan yhteisestä elämisen riemusta.

Voi sitä shoppailua ja suunnittelua,
parvekkeelle pitää ostaa somat kalusteet
ja tilaa olisi vielä riippumatolle ja istutuksille
ja iso pörrömatto olohuoneeseen
petroolin värisiä sohvatyynyjä,
kaikkea pientä somaa…

Ja ne prätkähiiri-figuurit taidanki saada yhdeltä kaverilta,
jeeee!

Asiasta Budapestiin,
mietin jos lentäisin sittenkin vasta huhtikuun lopulla,
vaikka eihän asuntoasian kanssa vielä hätää ole.
Lentopäivien hinnat alkaa heitellä,
nyt pitäisi tehdä päätöksiä ja varata se pirun lento.

Miten onkin että nämä vuodet vain paranee koko ajan
mutta niinhän se on tarkoituskin.
Elämä tuntuu kauniilta ja raikkaalta,
ei ole kiirettä tehdä ja suoriutua,
on vain annettava itselle aikaa oivaltaa,
avata silmänsä maailmalle
ja sitten saattaa tietää mitä oikeasti haluaa

– sitten jonain kauniina päivänä.

 

 

Tässä vielä erään lauantai-illan muisto helmikuulta,
ystävyys on kansainvälistä, se sitoo meidän yhteen yhdeksi perheeksi koko maailman ympäri, CouchSurfing <3

Krapulakummituksen ajatuksia työharjoittelusta

Tässä alkaa olla pari kuukautta enää aikaa lähtöön.
Enää. Niinpä niin.
Tuntuu että aika valuu käsiin liian ripeästi,
pitäisi hoidella kaikenlaisia hommia
mutta tässä istun sohvalla puhallellen
ja vasta suunnittelen niiden asioiden tekemistä.

ennen lähtöä on vielä hoitamatta:

• Lentolippu, kitaralle kans
• Asunto Budapestistä, alle 200€ vaihtoehtoja on jo kyllä,
  pitäs vaan tehä päätöksiä
• Kolmio Seinäjoelta 1.4. alkaen, alivuokralainen kesäksi on!
• Muuttaa meidän kummanki kamat sinne sitte.. !!!!! HUH.
• Pankkineuvottelu – Visa vai Mastercard vai ei tarvi?
• EU-kelakortti Kelalta mahd. terveyskeskuskäyntejä varten
• Saada Erasmus-paperit täytettyä
• Irtisanoa kaikki sopparit, sähköt, netit, kämppä jne. maaliskuun alussa
• Käydä kaikki kamat läpi, ylimääräset roskalavalle
• Tehä opintojen rästihommat pois kuleksimasta
• Miettiä työt syksyn näyttelyyn, tehdä muutama lisää,
  suunnitella installaatio kasaamista vaille valmiiksi
• Laihtua vielä 6kg ainaski !
• Nähä rakkaita ihmisiä <3
• Teettää paljon valokuvia mukaan niistä rakkaista <3

 

Tuntuu että mitä enemmän kerään sisälleni kuvia ja ajatuksia Budapestistä,
sitä enemmän tykkään siitä jo ennen lähtemistä.
Budapest on kaunis ja edullinen kaupunki,
Sziget on maailman paras festivaali,
Balaton järvi on ihan sairaan kaunis paikka
ja myös ne Volt ja Balaton Sound -festarit on isoja
ja vaikuttaa ihan huikeen hyviltä bileiltä!!

Ohjaajani Dan Panaitescu toimii monenlaisissa suurissa saappaissa,
toivottavasti hoidan hommani hyvin,
haaveilen jo nyt tekeväni töitä tulevaisuudessakin siellä,
mutta koitetaanpa ny malttaa kattoa tää eka kesä ensin!

Tietoja työharjoittelustani:

• Jakso: 1.5. – 18.8.
• Organisaatio: Sziget Cultural Management Ltd. (järjestää Unkarin suurimmat festivaalit sekä muita isoja tapahtumia esim. Kroatiassa ja Saksassa.
• Titteli: Tuotantoassistentti
• Alustavat tehtävät: ”contracts, paper work, backline details, transportation details, assitance to artists, … ”
• Tulen oppimaan: ”how to book an artist, and how to run the production in a festival”
• Järjestettävät tapahtumat: Ainakin Sziget, VOLT ja Balaton Sound

Hmmh, juu, kyllä moon jo aika innoissani!
Kai mä saan jo buukata Björkin sinne, joo?
Kyllä moon vaain aika onnen pekka useinmiten.
Tästä tulee taatusti mun paras kesä,
niinku oon joka kevät ajatellu
ja sitä se on aina ollutkin.
Miksi tyytyä ihan kivaan kun voi olla parasta?
Ei oo mun juttu, ei oo nyt yhtään niinku mun juttu, mm-mmm.

Viimeisen vuoden vaappuvat kujeet

Nyt se on alkanut,
pyörinyt jo vaikka kuinka monta päivää eteenpäin.
Viimeinen opiskeluvuoteni, neljäs vuoteni Seinäjoella.

Joululoma ja vuodenvaihde menivät kuin menivät
mitä niitä enää kaivamaan,
ehkä enemmän kiinnostaa se kaikki mitä on edessä.

Minulla on ollut peruskoulusta asti uimahallipelko.
Johtunee luultavasti siitä kun on ylipainoinen ja kiusattiin,
siihen koko koulun retkeen uimahalliin se oikeen tiivistyi,
puolialastomana uikkareissa hyisen altaan reunaalla,
äkkiä veden alle piiloon ettei kukaan kerkeä nähdä minua..

Tänään minä kuitenkin menin Seinäjoen uimahalliin ja uin kilometrin.
Nautin saunan lämmöstä ja sen vielä oikeen nautiskelin kylmää vettä ja mandariinia pukuhuoneen puolella.
Ensi viikolla voisi käydä uudestaan, vaikka parikin kertaa.

Tänä vuonna minun pitäisi sitten valmistua,
tehdä huippupähee vitosen opinnäytetyö,
olla Euroopan superin kulttuurituottaja ja hoitaa päättöharjottelu Budapestissä,
hoitaa kaikki kurssit kunnialla läjään
niin ja sitten oli se yks pikku taidenäyttely Seinäjoen Taidehallissa syksyllä.

ömh.

aloitin myös sellaisen puhdistuskuurin, tiedättekö, oikeen
kevyttä ravintoa ja tuota juomaa joka päivä reilu litra kolmen viikon ajan!
otin vielä sen slim-kiinteytyskuurin siihen päälle, kun puoleen hintaan sai.
hmhrgh.

tiedättekö,
minä toivon että tänä vuonna minä opin paljon asioita
vaikka virheiden ja kompuroinnin kautta
kunhan opin.
oppisin uusia asioita,
oppisin itsestäni ja muista

sitten jouluna minä olen valmis,
olen valmis sinun pitää omanasi.

Ajatuksenmyllerryksiä

Kolmas opintovuosi on kääntymässä loppuun,
edessä ovat vielä loppukirin haasteet, täydet päivät ja vaativat projektit.
Valtoimenaan ympäriinsä pakenevat lankarullat, jotka on kerittävä loppuun
eräpäivään mennessä.

Vuosi 2011 tulee tuomaan elämääni muutoksia ja aion niitä myös itse aiheuttaa.
Edessä on uusia opintoja ja -15kg laihdutusurakka,
muutto Budapestiin huhtikuussa ja puolen vuoden työharjoittelu siellä,
ja tärkeä isompi taidenäyttely Seinäjoen Taidehallissa syksyllä.
Ehkä jopa valmistuminen joulukuussa.
Kaikki tämä tuntuu jo nyt pelottavalta ja haastavalta,
mutta minun on oltava rohkea,
rohkea haaveiden ja unelmien kynnyksellä
sillä joskus ne vaativat töitä, aika useinkin.

En ole koskaan ollut hyvä tekemään kunnolla töitä asioiden eteen.
Olen peruslaiska, haaveilija ja hedonisti,
hetkessä elijä.
Minun on opeteltava puurtamaan, olemaan pitkäjänteinen,
tekemään töitä kuin se olisi viimeinen mahdollisuuteni näyttää!

Mutta ensi vuonna minä aion, ihan oikeasti,
tehdä tuon kaiken
ja onnistua siinä kaikessa

– niin yksinkertaista se on.